Alppimajakyselyn tuloksista

Kuten on viime vuosina ollut tapana, kesälomaa piti päästä viettämään korkeammille kiville myös kuluneena vuonna 2013. Aloiteltiin totuttelu pitempiin ylämäkiin Sveitsissä, Anniviersin laaksossa. Mahtavan Weisshornin juurella, Sveitsin alppikerhon La Dôlen sektion ylläpitämässä pienessä ja kotoisassa Arpitettan mökissä (2786m) tavailtiin hinnastoa ja ihmeteltiin listaa kerhoista, joiden jäsenet olivat oikeutettuja alennuksiin. Suomen alppikerhoa ei tuosta paperista löytynyt. Majan emännän kanssa jutusteltiin niitä ja näitä - hän oli kiertänyt matkailuautolla Suomea ja pitänyt kovasti korpisista maisemistamme, tosin ihmetteli alppikerhoamme: “Eihän teillä ole vuoria!” - Alennukset kuitenkin saimme.

Vietettyämme reilun viikon Valais’n alpeilla junailimme Chamonix’iin ja pääsin sähköpostien ääreen. Tursuavaa inboxia selvitellessä selvisi, että muutkin alppimatkalaiset olivat törmänneet samaan alennuslistaan. Kaikilla ei ollut käynyt yhtä hyvä tuuri majojen ylläpitäjien suurpiirteisyyden suhteen.  

UIAA:n alaisten kiipeilyseurojen jäsenten saamien alppimaja-alennusten ei kai kukaan luvannut olevan ikuisia. Silti saavutetusta edusta luopuminen sattuu aina, ainakin taloudellisesti. Alppikerhon kortti ei siis kuluneesta kesästä alkaen ole enää oikeuttanut alennuksiin alppikerhojen ylläpitämistä alppimajoista.

Syy alennuksen poistumiseen on, että kansainvälisellä kiipeilyn ja alpinismin kattojärjestön UIAA:n rooli jäsenmaiden alppiseurojen majainfrastruktuurin laajentamisessa ja ylläpidossa on pienentynyt. Majoja ylläpitävät seurat tarjoavat alennettuja hintoja vain muille majoja pitäville seuroille, ja kaltaisemme alavien maiden vapaamatkustajat on siis siivottu listoilta pois.

La Tsa'n kabiini Evolenen laaksossa on yksityisesti hoidettu, ja sieltä on turha kinuta alennuksia vaikka olisi minkälaisia kortteja lompakossa.

Nykyiseen vastavuoroisuuteen perustuvaan alppimaja-alennusohjelmaan on vuorettoman maan seuralla kaksi tietä: Joko maksaa 9.50€ per jäsen, tai antaa jäsenten ostaa 40€ hintaisia alennusmerkkejä. 9.50€ per nenähän ei ole mikään paha hinta, jos suurin osa seuralaisista käyttää alppimajapalveluja. Matkassa on kuitenkin mutka: Alppikerho ei ole suoraan UIAA:n alainen yhdistys, vaan välissä on Suomen kiipeilykerhojen kattojärjestö SKIL. SKIL-portaan yli ei voida hypätä, ja jokaisen SKIL:n jäsenseuran jokaisen jäsenen sisällyttäminen alppimajaohjelmaan ei ole millään muotoa järkevää.

Koska tilanne ei ole helpostu ratkottavissa, piti ottaa askel taaksepäin ja katsoa, miten ratkaiseva merkitys maja-asialla kerholaisille on. Asiaa selviteltiin kyselyllä, jota mainostettiin jäsenkirjeessä ja sosiaalisessa mediassa. Kyselyyn vastasi 50 jäsentä. Alla lyhyesti tuloksista.

1. Kuinka usein käyt vuoristoreissuilla Euroopan Alpeilla tai Pyreneillä?

 

2%    en ole aikeissa lähteä

6%    Suunnittelen ensimmäistä reissua

2%    Käyn kerran pari vuosikymmenessä

33%    Parin-kolmen vuoden välein

41%    Joka Vuosi

16%    Usemman kerran vuodessa

Aktiivisten alppimatkaajien osuus vastaajista on huomattavan suuri, kuten osattiin odottaakin. Kyselyyn vastaajista suuri osa on juuri sitä porukkaa, joka kokee maja-asiat itselleen tärkeiksi.

2. Kuinka monta yötä vietät keskimääräisellä KESÄREISSULLA Alppikerhojen ylläpitämissä majoissa?

H e n k e ä
	yöpymisiä	yöpymisiä	yöpymisiä
	Yöpymiset miehitetyissä majoissa	Yöpymiset miehittämättömisä majoissa	Yöpymiset bivisuojissa

2. Kuinka monta yötä vietät keskimääräisellä TALVIREISSULLA Alppikerhojen ylläpitämissä majoissa?

H e n k e ä
	yöpymisiä	yöpymisiä	yöpymisiä
	Yöpymiset miehitetyissä majoissa	Yöpymiset miehittämättömisä majoissa	Yöpymiset bivisuojissa

Kerholaisten maja- ja suojayöpymisistä ⅔ osuu kesäkauteen. Keskimääräinen kerholainen yöpyy 2.7 kertaa miehitetyssä majassa kesäisen alppireissun aikana. Muutamat seikkailullisemmat kerholaiset käyttävät myös miehittämättömiä majoja ja bivisuoja, mutta tämä on selvä vähemmistö.

Talvella suuri osa kerhon matkaajista taitaa pysytellä päiväreissuissa sekä hochtoureilla sivistyneesti ylläpidetyissä majoissa. Vain muutama satunnainen matkailija etsii rauhaa miehittämättömistä mökeistä ja suojista.

Yhteensä vastauksien perusteella majayöpymisiä alppikerhojen majoissa per jäsen on noin 5 vuodessa, joista ⅔ miehitetyissä majoissa. Alppimaja-alennuksesta tulisi noin 30€ säästö keskimääräisen jäsenen reissukassaan - mutta harva meistä on täysin keskimääräinen vaikka niin kovasti sitä haluaisimmekin. Luvut voi hakea täältä ja tehdä omat laskelmansa siitä, mikä on kerholle kannattavaa.

Telttailu on vaihtoehto kun reissun loppupuolella aletaan laskea pennejä tai majaa ei ole lähellä. Opaskirjoissa mainitaan usein hyvät bivipaikat, jos haluaa varhaisen lähdön reitilleen. Anniviers'in laaksossa, Besson pohjoisseinän alla 2800m korkeudella on kelvollisia telttapaikkoja. (Sääli vain että reitti ei ollutkaan kunnossa.)

4.1 Alppimaja-alennuksen poistumisen vaikutus seuratoimintaan

 

 

1 Ei vaikutusta - En tarvitse alennusta	20%
2 Ei vaikutusta - Saan alennuksen muuta kautta	18%
3 Ei vaikutusta - Mutta toivon, että SAKE voisi neuvotella jäsenilleen maja-alennuksen, vaikka se tietäisi jäsenmaksun nousua	34%
4 Ei vaikutusta - Olen valmis ostamaan 40€-arvoisen vuositarran saadakseni maja-alennuksen	10%
5 Olen harkinnut eroamista SAKEsta nimenomaan alppimaja-alennuksen poistumisen takia	6%
6 Olen harkinnut liittymistä toiseen alppikerhoon	4%
Other	8%

• En ole harkinnut mitään, mutta alppimaja-alennus on ollut ihan keskeisimpiä Saken tarjoamia etuja ja alkuperäinen syy liittyä jäseneksi.
• Jos poistuu niin hinnan pitää laskea.
• Toivoisin alennusta tulevaisuuden reissuja varten. En tiedä olisinko valmis maksamaan lisää jäsenyydestä. Ehkä tekisin niin, että liittyisin johonkin toiseenkin alppikerhoon tai ostaisin vuositarran alennusta varten. Kokonaisuudessa riippuu miten paljon tulen käyttämää majoja.

Tämä on ehkä se kriittisin kysymys: Miten jäsenet äänestävät lompakollaan tai jaloillaan. 18% vastaajista ilmoitti saavansa alennuksen toisen kerhon kautta (kts. alla), 20% ilmoitti että ei edes kaipaa sitä ja 10% olisi valmis maksamaan 40€ päästäkseen yksityishenkilönä mukaan alennusohjelmaan. Yhteensä siis melkein puolet oli tyytyväisiä nykytilaan. Puolet ei ole paljoa, jos haetaan konsensusta enemmistön diktatuurin sijasta, eli jotain pitäisi kait tehdä.

Kolmannes vastaajista ei ole jättämässä laivaa, mutta toivoo, että keksisimme jonkin porsaanreiän, jonka kautta pääsisimme mukaan ohjelmaan vaikka jäsenmaksu hieman nousisikin.

4.2 Jos vietät öitä miehittämättömissä majoissa, maksatko niiden käytöstä listahinnan?

1 Kyllä, koko hinnan kuten kuuluukin	76%
2 Sen verran kun sattuu käteistä olemaan mukana - Ihme että sitä ei koskaan muista varautua miehittämättömän majan maksuihin.	24%

Miehittämättömien majojen käytöstä maksetaan yleensä käteisellä majassa olevaan laatikkoon tai tilisiirtona jälkikäteen. Jos kerholaiset muutenkin oikovat maksuja maksaessaan, niin silloinhan virallisilla alennustarroilla ei ole kovin tärkeää roolia. Näyttäisi kuitenkin siltä, että valtaosa kerholaisista osaa suorittaa yhteenlaskut oiken jo ennen majalle lähtöä ja hoitaa laskunsa säntillisesti, kuten kuuluukin.

Tämän kysymyksen lisäsin viime tipassa muistellessani kevättalven reissua. Vietimme öitä Albert 1er:in miehittämättömässä majassa, jossa oli laatikko maksuja varten. Laitoimme sinne kaiken käteisen mitä meillä oli mukana, mutta ei se tainnut ihan kaikkea kattaa. Näyttäisi siltä, että emme ole kerhon ainoat lahopäät, vaan myös muilla on ongelmia käteisen kanssa. Joskushan nuo talvihinnat tulevat täytenä yllätyksenä.

 

Italian alppikerhon Torinon sektio ylläpitää Gervasutti Biviä, ympäri vuoden miehittämätöntä majaa Mont Blancin kaakkoispuolella, Jorasseksien kyljessä. Yöpymismaksut hoidetaan italialaisella säntillisyydellä Torinon kerhon tilille jälkikäteen.

4.3 Kuulutko johonkin muuhun alppikerhoon?

26% vastaajista ilmoitti kuuluvansa Itävallan alppikerhoon ÖAV:hen. ÖAV tunnetaan hyvän vakuutusetunsa lisäksi sallivasta jäsenyyspolitiikastaan; Sillä on alajaostoja ainakin Englannissa ja Benelux-maissa.

4.4 Kuulutko johonkin muuhun suomalaiseen kiipeilykerhoon?

10% vastaajista kuului toiseen suomalaiseen kiipeilykerhoon.

4.6 Minkälaisten vakuutusten kanssa liikut vuorilla?

Vakuutusasia on aina ajankohtainen riskilajeissa, erityisesti nyt kun SKIL-jäsenyyteen kuuluu kiipeilyvakuutus. Vaikka SKIL-vakuutuksen korvauskatto on matalalla, tulee vakuutusyhtiön suunnalta korotuspaineita, sillä korvattavia loukkaantumisia on tullut niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Vuorilla liikkumisen suhteen SKIL:n vakuutus on ongelmallinen: Pelastuskulut voivat nousta maasta riippuen hyvin korkealle, ja sairaalakuluissakin tulee katto nopeasti vastaan.

Tämän on huomannut myös moni vakuutuskysymykseen vastanneista: 58% oli hankkinut itselleen kattavan vuoristourheiluvakuutuksen yksityisiltä toimijoilta. 23% luotti ÖAV:n vakuutuksen, tavallisen matkavakuutuksen sekä SKIL-kiipeilyvakuutuksen yhdistelmään, ja 19% hoitaa vuoristoreissunsa SKIL-vakuutuksen ja mahdollisen tavallisen matkavakuutuksen kanssa.

4.7 Puolivapaa sana

Toivottiin että jäsenmaksu ei nousisi ja tietenkin myös alennuksien hankkimista vaikka se tietäisi maksun nousua. Usea vastaaja suositteli ÖAV:hen liittymistä niinä vuosina, kun reissaa vuorilla. Useampi vastaaja pohdiskeli Lapin tupaverkoston käyttöä vastavuoroisuussopimuksen pohjana.

Mitäs tehdään?

Alppikerhon perustamiseetokseen kuului Matti A Jokisen mukaan se, että UIAA kutsui kaikkien jäsenkerhojensa jäseniä (eli myös Matti A Jokisen) osallistumaan tapaamisiin alpeilla, ja maksoi viulut.

Tähän edunvalvonnan traditioon nojaten alppimaja-alennus tuntuu hyvin tärkeältä osalta toimintaa. On kuitenkin syytä muistaa, että Alppikerhon jäsenistö ei pyöri pelkästään Keski-Euroopan vuorilla. Myös Norjan, Perun ja Alaskan vuoristot, Himalajasta puhumattakaan, houkuttelevat kiipeilyhenkistä matkaajaa. 

Selvää on, että majaverkoston avulla on mahdollista harrastaa kevyttä ja ketterää alppikiipeilyä ja päästä huipulle ja alas hyvän sään aikana. Alpeilla on hyvä harjoitella niitä taitoja, joita korkeammilla tai etäisemmillä vuorilla tarvitaan, mutta onko se syy jokaisen jäsenen maksaa joka vuosi lisähintaa?

Olipa alennuksia tai ei, osa jäsenistä joka tapauksessa laskee pennejään ja pohjoista omatoimimatkailuperinnettä vaalien saattaa valita teltan tai bivipussin majan sijasta. Olisiko se, että yksittäiset jäsenet ostaisivat alennustarran tai ÖAV-jäsenyyden reissuvuosina jäsenistön kokonaisetua parhaiten palveleva ratkaisu?  

Mitä mieltä olet? Kommentoi alle tai facebookin (luemme parhaat kommentit)  tai tule vuosikokoukseen kertomaan kantasi.

Leschaux'n maja on perinteinen alppimaja luonnonkauniilla paikalla.

Oma kesäinen alppireissumme huipentui Contamine’n reittiin Petites Jorasses’lla (600m TD/TD+). Ranskan alppikerhon Pariison jaoston ylläpitämä Leschaux’n maja, josta aukeaa huima näkymä Jorasseseille on pieni mutta suosittu trekkauskohde: Terassilta voi kiikaroida miniatyyrihahmoja Cassinin reitillä. Meidän lisäksemme majan tusinasta yöpyjästä kiipeilemään lähdössä oli vain yksi saksalainen köysistö, hekin tulossa samalle seinälle koettamaan taitojaan ja onneaan Piolan mestariteoksen, Anouk’in (ED-) kanssa. Juttelimme illallisen aikaan majan emännän ja vuorivaellusporukkaa vetävän oppaan kanssa reitistä ja laskeutumisesta Italian puolelle. Saimme alennukset korttia näyttämättä.

___

Edit: Resiprookkisuusohjelman hinta oli 9.50€ per nenä eikä 10€. Pieni ero mutta korjattu. Ja unohtui mainita, että kirjapalkinnon saivat Juho K. ja Heidi M. Kiitos kaikille muillekin vastaajille!

Stubai Alpit

Elokuun lopulla lähdin Insbrukin lähellä sijaitseville Stubain Alpeille. Reissu oli ensimmäinen omatoiminen Alpeille suuntautuva patikointimatka. Olen aikaisemmin ollut Suomessa ja Norjasa vaeltamassa, sekä tänä kesänä tuli kartutettua alppi-/kiipeilytaitoja viikonloppureissuilla ja jäätikkökurssilla.

Subaitaliin meitä lähti kaksi: minä ja itävaltalainen ystäväni Toni. Tulin itse suoraan jäätikkökurssilta Dachsteinista ja Toni Grossglocknerilta. Koska kumpikin tuli suoraan edelliseltä reissulta, sovittiin tapaamispaikaksi Lienz, ei Liezen eikä Linz (menee muuten usein paikallisillakin sekaisin). Matkasuunnitelmavaihtoehdot oli tehty ja auto pakattu jo edellisellä viikolla. Oltiin varauduttu lähes kaikkeen: auto oli täynnä kiipeily tavaraa jääruuveista kamuihin, karttoja eri vuoristoalueille (ja eri vuosikymmeniltä!) ja topoja kallioille, koska kyseiselle viikolle luvattiin epävakaista säätä. Viimehetken säätiedote tarkistuksen jälkeen suuntasimme Pohjois-Italian kautta kohti Stubaitalin laaksoa, jonne meillä oli tietenkin se vanhin kartta (90-luvun alusta)! Viiden tunnin ajomatkan jälkeen vaelsimme Grüblalmilta noin 2,5 tuntia Nünbergerhüttanille. Nousua oli noin 250m kinttupolkua pitkin sankassa sumussa vuohien seassa. Hüttaninkin huomasimme vasta kun törmättiin siihen.

Nünbergerhüttan sumussa.

Päivä 1

Ensimäisellä kokonaisella velluspäivänä teimme lyhyen ympyräreitin Aperer Feuersteinin (2968m) huipulle Nürnbergerscharten kautta. Vaikka Aperer Feuerstein onkin jäätiköllisten vuorien ympäröimä jäärautoja tai köyttä ei tarvittu. Reitti oli enimmäkseen ”scrambling” tyyppistä menoa. Ylös mentäessä joutui jatkuvasti hakemaan reittiä, sillä kaikki kivet ja maa-aines liikkui jolkojen alla.

Alastulo vuoren toisen puolen, Simmingjöchl’in (2754m) kautta oli taas chilliä laskettelua lumikentillä. Iltapäivästä kävimme vielä läpi muutamia railopelastus tekniikoita ja harjoittelin vielä taljailua hüttanin läheisyydessä. Verrattiin vielä omaa karttaa hüttanin up-to date karttaan, mutta mitään kovin ihmeellistä muutosta siinä ei ollut (tai ei ne meidän reittivalintoihin vaikuttaneet). Mitä nyt jäätikkö on kutistunut puoleen ja muutamaa reittiä ei enää ollut...

Piti hieman poiketa reitiltä... Nünbergerscharte.

 

Alastulo sujui nopeasti laskettelemalla.

Päivä 2

5:30 herätyksen ja nopean aamupalan jälkeen oltiin tien päällä tasan 6:00. Aamupalalla tehty havainto: ’olen ainoa naispuolinen aamustarttaajista’ aiheutti pientä lisäjännitystä lähtöön. 

Lähdimme kohti Wilderer Freigeriä (3413m), Seeschatte satulan ja Gamsspitzl (3052m) kautta. Nousimme Wilderer Freigeriille Grüblferner jäätikköä pitkin ja tulimme alas Signalgipfelin (3392m) kautta Italialaisten ylläpitämälle Becherhaus’ille (3190m), jossa pidettiin pidempää taukoa. Hüttanilla opin, että ihan o.k. tason saksan taitoni (ja Itävalta-murteen ymärtäminen) ei riitä Etelä-Tirolin murteen ymmärtämiseen... Edes teen tilaaminen ei onnistunut ilman selvennyksen pyytämistä. Tilanne helpottui kun tarjoilija tajusi että en ole paikallinen, ja vaihtoi kirjakieleenJ Kun Etelä-Tirolin murretta kuuntelee, luulee välillä kuulevan Italiaa ja välillä Saksaa - pikakelauksella! Becherhaus’ilta, joka oli myös yksi päivän huipuista, lähdimme vielä jäätikön yli Müllerhüttanille (3145m) helpottaaksemme seuraavan päivän lähtöä.

Vaikka aamulla jännitti, sain illalla huomata, että aamujännitys oli turhaa. Tarvitsin vain ruokaa, ajoissa nukkumaan ja huomenna uusiksi!

 

Seeschatte. Taustalla oikealla näkyy Aperer Feuerstein.

Maisemia matkalla Becherhausille.

Näkymä Becherhausilta Müllerhüttanille. 

Müller Hüttan oli aivan mahtava: keskellä jäätikköä, huikeat auringonlasku ja nousu näköalat, terassilta näkyi lähes kaikki toisen ja kolmannen reissupäivän huiput, hüttan koira, ’‘takapihan’’ railo, illalla tarjoiltiin kolmen ruokalajin illallinen tuoreista raaka-aineista ... Mitä vielä?!?! Elokuun alussa sielä järjestetään vuosittainen, kaikille avoin Iceparade- jääkiipeilykisa railossa :)

Päivä 3

Taas kuudelta jääraudat jalassa, unisena, pihalla ja aivan jäässä. Tiesin jo silloin, että tästä tulee reissun paras päivä! 

Aamupala Müllerhüttanilla. Ikkunasta näkyy Becherhaus.

 Lähdimme Müller hüttanilta Wilden Pfaff’in (3492m) yli ja Pfaffensattel satulaa pitkin Zuckerhütl’ille (3507m). Reitti oli helppoa ylämäkeä, hieman jäätikköä ja lopukis pieni pätkä helppoa kakkos greidin alppikiipeilyä. Zuckerhütl'ille fiilistelimme maisemia ja ”design” huippuristiä. Oltiin hyvin aikataulussa ja taivas pilvetön, joten kiirettä ei ollut. Tultiin alas Pfaffensattelille ja mentiin alas Sulzenauferner’in ja Pfaffenfernerin jäätiköiden yli kohti lähellä olevaa hiihtokeskusta. Aluksi oltiin suunniteltu menevämme myös Apperer Pfaffille, mutta reitti oli liian riskialtis hiljattaisen kivivyöryn takia. Täysin alas Sulzenaufernerin jäätikköä pitkin emme myöskään päässet, koska jäätikkö ei ollut enää ylitettävissä. Jouduttiin kiertämään Fernauferner jäätikön ja Dresdenhüttanin kautta Sulzenauhüttanile. Tultiin Dresdenhüttanille vasta neljän maissa ja pohdittiin lähdemmekö vielä jatkamaan Sulzenaullehüttanille. Puolen tunnin istuskelun, pähkinä- ja nestetankkauksen jälkeen energiaa löytyi vielä kahden tunnin vaellukselle Sulzenauhüttanille.

Illalla ehdottomasti rankimman päivän jälkeen kummatkin istuimme kuin hangon keksit, leveä hymy naamalla. Knödelit, goulash ja olut maistui, samoin uni...

Näkymät Wilden Pfaffilta. Wilderer Freiger, Signalgipfel, Becherhaus ja Müllerhüttan.

Vaativampi kiipeilyosuus Zuckerhüttl'ille.

Zuckerhüttl'in design risti.

Railoja vähän lähempää.

Sulzenauferner'in jäätikkö. Taustalla Zuckerhütl.

Päivä 4 

Myöhäisen herätyksen ja aamupalan jälkeen piti jäädä odottelemaan sateen hiipumista. Olin jotain mysteerienergiaa täynnä toisin kuin Toni, joten lähdettiin ensimmäisten joukossa pienessä tihkusateessa kohti reissun viimeistä huippua Aperer Freigeriä (3261m), jossa saimmekin hienot näkymät auringossa :)  Aperer Freigerin jälkeen lähdimme Grünauseen järven kautta taas kohti Nünbergerhüttania, jossa yövyimme vielä viimeisen yön ennen paluuta Graziin.

Blaue Lacke - järvi alastulomatkalla Aperer Freigeriltä.

Nünbergerhüttan valossa.

Laskeutuminen laaksoon. Alhaalla näkyy Grüblalm.

-Elina